Mikä on "riittävä" perusluistelutaso?

Ajatellaanpa hetki polkupyörällä ajoa. Se on motoriikkaa ja tasapainoa vaativa taito, joka tapahtuu ihmiselle ei-luontaisella välineellä. Se ei siis kuulu ihmisen luonnolliseen motoriseen kehitykseen kuten kävely. Suurin osa meistä oppii avustettuna pysymään pyörän selässä ja lisäharjoittelulla opimme saamaan pyörän liikkeelle, pitämään sen liikkeessä, ohjaamaan sitä ja pysähtymään. Kun pyöräily tulee tekemisen myötä tutuksi, opimme ajamaan pyörällä vaihtelevaa vauhtia erilaisilla pinnoilla ja tekemään erilaisia väistöliikkeitä ja kääntymisiä. Oppiminen tapahtuu siis kokemuksen kautta. 

Mutta entäpä jos haluat olla parempi pyöräilijä kuin naapurissa asuva kaveri? Haluat olla nopeampi ja ketterämpi, jotta voit oikaista metsien ja peltojen läpi, tai kiitää tasaista asvalttitietä tuulen nopeudella ollaksesi kotiovella ensin? Siinä tapauksessa asialle kannattaa tehdä jotain enemmän. On harjoiteltava tietoisemmin ja perehdyttävä pyöräilyyn tarkemmin jotta voi harjoitella oikeita asioita. On hyvä tutkia pyöräilyyn vaadittavia ominaisuuksia ja fysiikan lakeja. On myös hyvä selvittää millaisella välineellä näihin asioihin saadaan etua. Lisäksi on mietittävä miten omaa fysiikkaa voi kehittää pyöräilylle optimaaliseksi. Mitä lihaksia tarvitset eniten, millaisessa asennossa pyöräily on ergonomista, tehokasta ja aerodynaamista? Enää ei välttämättä riitäkään, että poljemme mummomankelia korttelia ympäri joka päivä tullaksemme hyviksi pyöräilijöiksi.  

Jos laitetaan Matti Meikäläinen samalle viivalle kilpapyöräilijän kanssa (kumpikinhan osaa ajaa polkupyörää) ei varmasti kukaan ihmettele, miksi maalissa on ensimmäisenä asiaan perehtynyt ja nimenomaista taitoa tehokkaasti harjoitellut kilpapyöräilijä. Tuskin auttaa, vaikka Matille olisi annettu ajettavaksi tismalleen sama pyörä kuin kilpailijalla. Tai jos laitetaan Matti lähtöviivalle BMX -pyöräilijän kanssa. Sen lisäksi, että BMX -pyöräilijä suurella todennäköisyydellä on maalissa ensin, hän on myös päässyt sinne ketterämmin muutamaa tasapainoa ja tekniikkaa vaativaa temppua ja hyppyä rikkaampana kuin Matti. 

Joten kysymys kuuluu, miten luistelutaito eroaa jäälajiharrastajien luistelutaidosta ja kuinka tärkeää se on? 

Uskallamme väittää, että kaikkia jäälajeja yhdistää sama periaate: hyvä perusluistelutaito lajitaitojen pohjalla on kaiken A ja O. Jäälajit ovat urheilua, joka tapahtuu ihmiselle ei-luontaisessa ympäristössä ei-luontaisella välineellä. Jos verrataan vaikka jalkapalloon, jossa peliä suoritetaan nurmikentällä nappulakengillä, lähtökohta on hyvin eri. Tämän vuoksi pohjataitojen harjoittelu on tärkeää aloittaa siitä miten välineellä, eli luistimella, toimitaan ja miten sitä käytetään lajin vaatimassa ympäristössä. Kukaan meistä ei synny luistimet jalassa eikä opi ensiaskeleitaan luistimet jalassa liukkaalla pinnalla. Kun tasapaino pitää saada pysymään muutaman millin ohuisella terällä, on taitoa harjoiteltava erikseen. Ja kun sitten halutaan saada aikaan liikettä, normaalit kävelyyn ja juoksuun liittyvät liikemallit eivät suoraan pädekään. Kyse on siis jälleen asiasta, jonka vaatimat motoriset liikkeet on erikseen harjoiteltava.

ICEry:n valmennukset keskittyvät vahvasti perusluistelun ympärille. Kaikkien lajien pohjalla on sama periaate ja samat fysiikan lait luistimen ja terän mallista riippumatta. Näihin periaatteisiin kuuluu muun muassa miten otetaan ja säilytetään tasapaino, miten terä liukuu, kiihtyy, pysähtyy. Millä kehon osilla tuotetaan ja säädellään vauhtia ja ohjataan suuntaa. Miten luistellaan kaarella ja miten eteen- ja taaksepäin eteneminen tapahtuu. Näistä syntyy periaatteet, joilla luistelusta saadaan tehokasta, ketterää, hallittua ja vauhdiltaan vaihtelevaa. Kun perusluistelupohja on vahva ja oikeat teränkäytön ja kehonhallinnan liikemallit ovat automatisoituneet, lajitaitojen jalostaminen on huomattavasti helpompaa ja tehokkaampaa.

Jotta luistelutaito pääsee kehittymään oikein, perusluisteluasioihin pitäisi kiinnittää huomiota jo hyvin varhaisessa vaiheessa ja säännöllisesti. Mitä nuorempana luistelutekniikan harjoitteluun panostetaan, sitä helpompaa on omassa lajissaan edetä. Jos oikaistaan asioissa, ne tulevat väistämättä eteen myöhemmin, ja silloin on vaikeampaa ja aikaa vievempää opetella pois opituista virhetekniikoista ja ohjelmoida aivojen ja lihasten välillä kulkevat synapsit uudelleen.

Jääkiekkoilijoiden kanssa keskitymme parantamaan nimenomaan pelaajien perusluistelutaitoa, eli sitä miten he kentällä liikkuvat ja miten luistinta käyttävät. Kun perusasiat ovat kunnossa, hyötyy pelaaja huomattavasti enemmän lajin omien luistelutekniikkavalmennusten annista. Kun tavoitteena on olla sekä nopea ja ketterä, että hyvä pelillisissä taidoissa, on selvää, että kahdenlaisia taitoja on hankala oppia yhtä aikaa, jos kunnon pohjaa kumpaankaan taitoon ennestään ei ole. Kun luistelutaito kuuluu jo lapsesta asti päivittäiseen harjoitteluun, jää pelitaitojen harjoitteluun enemmän kapasiteettia, kun taso lajissa iän myötä kovenee. Hyvän perusluistelun pitäisi olla niin automatisoitunutta, että keskittyessä pelitilanteisiin pelaaja pystyy miettimättä reagoimaan tilanteissa myös parhaalla mahdollisella luistelullisella tavalla. Samalla tavalla kuin jalkapalloilijakin pystyy kuljettamaan palloa miettimättä miten juostaan. Meidän luisteluvalmennuksemme eivät siis kilpaile lajien omien tekniikoiden kanssa, vaan tukee niitä ja rakentaa lajitekniikalle vankempaa pohjaa. 

Perusluistelu kuuluu jäälajeihin siis yhtä tiiviisti, kuin rengas polkupyörään. Ilman rengasta pyörällä on hankala kulkea, samoin kuin luistelutaidoltaan heikko jäälajiharrastaja ei pääse eteenpäin pelkän lajitekniikan voimalla. Riittävän luistelutekniikan tasoksi voisi siis sanoa sen, että lajitaitojen hallinta ei kariudu luistelutaidollisiin puutteisiin. Siksi perusluistelutaidolla on väliä.