Jäälajeissa kehittymiseen ei riitä, että luistelee paljon ja harjoittelee asioita pelkästään jäällä.
Jos lihaksissa ei riitä voimaa tai keskivartalossa pitoa, lajitaitojen harjoittelu vaikeutuu huomattavasti. Heikolla fysiikalla luisutaan helposti tekemään “sinnepäin”, ja usein väärillä repivillä liikemalleilla. Tällaisesta harjoittelusta on enemmän haittaa kuin hyötyä. Pahimmassa tapauksessa väärät asennot ja väärin ohjautuvat voimalinjat kuluttavat niveliä ja selkää, ja siitä aiheutuu erilaisia loukkaantumisia tai rasitusvammoja.

Oheisharjoittelun tarkoitus on vahvistaa kehoa kestämään ja jaksamaan lajin vaatimaa suorittamista. Oheisharjoittelulla harjoitellaan myös lajiominaista motoriikkaa tehokkaasti ja turvallisesti. Oheisharjoittelussa voidaankin ajatella olevan ainakin kaksi tärkeää osa-aluetta, joka pätee kaikkiin jäälajeihin; fysiikka- ja lajitaitoharjoittelu.

Fysiikkaharjoittelulla kehitetään lajin vaatimia fyysisiä ominaisuuksia, kuten esimerkiksi voimaa, kimmoisuutta, kestävyyttä, nopeutta ja lihaskuntoa. Maalla tapahtuvan harjoittelun avulla keho voidaan virittää huippuunsa juuri niiltä osin, kuin mitä lajisuoritus vaatii. Lisäksi oikein suunniteltu ja toteutettu harjoittelu ennaltaehkäisee vammoja, koska lihakset ovat kyllin vahvoja ottamaan vastaan iskuja ja suojaamaan niveliä rasitukselta, joka tapahtuu kovassa vauhdissa kovaa elementtiä vasten. Kun suorituskyky ja fyysiset ominaisuudet ovat kunnossa, lajitaitojen omaksuminen myös tehostuu. Jos esimerkiksi keskivartalon lihakset eivät ole kunnossa, vaikuttaa se jäällä heti tasapainoon ja sitä kautta luisteluketteryyteen ja kaikkeen taidolliseen tekemiseen. Heikko ylävartalon kannattelu ei korjaannu pelkästään luistelemalla, vaan silloin on keskityttävä lihaskunnon parantamiseen. Jäällä on melkeinpä turha käyttää aikaa sellaisen asian harjoitteluun, joka ei tule onnistumaan olemassa olevilla fyysisillä ominaisuuksilla.

Jos lihaskunnossa on toispuoleisuutta, mikä usein johtuu siitä, että harjoitellaan paljon jäällä ja tehdään vain siihen “omaan suuntaan”, johtaa se pidemmällä aikavälillä melko varmasti ongelmiin. On tärkeää pitää kehon lihastasapaino kunnossa, jotta jänteet ja nivelsiteet tai selän välilevyt eivät anna periksi kovassa toispuoleisessa rasituksessa. Taitoluistelijat esimerkiksi hyppäävät aina samaan suuntaan, eli sama jalka ponnistaa ja toinen ottaa alastulon vastaan, jolloin rasitus raajoissa on erilainen. On siis selvää, että jääharjoittelussa toistojen myötä keho altistuu väkisinkin epätasapainoisesti rasitukselle, ja siksi monipuolinen ja oheisharjoittelu on tärkeää myös kehon lihastasapainon ylläpitämiselle. Pyrkimys on välttää tilannetta, jossa aletaan väärillä liikkeillä ja asennoilla kompensoimaan heikompia lihasryhmiä.

Lajiharjoittelulla puolestaan päästään taidon harjoittelun ytimeen. Hallituissa olosuhteissa voidaan harjoitella oikeita liikemalleja turvallisesti ja keskittyen. Ilman jään ja luistimen tuomaa lisähaastetta pystytään tekemään toistoja niin, että liikeradat ohjautuvat oikein motoriseen muistiin. Maalla tapahtuvassa lajiharjoittelussa voidaan esimerkiksi tehokkaasti kehittää luistelussa tarvittavaa tasapainoa, kehonhallintaa ja liikkuvuutta.

Taitoluistelijoiden kanssa tämä tarkoittaa esimerkiksi erilaisia asentoja, joita tarvitaan pirueteissa ja liu´uissa, sekä hyppyjen tekniikkaa. Jääkiekkoilijat voivat harjoitella luistelutekniikan osalta esimerkiksi luistelupotkun ja polvikulman syvyyttä, tasapainoa, ylävartalon hyödyntämistä kaariluistelussa, keskivartalon kannattelua ja oikeita asentolinjoja (esimerkiksi nilkka-polvi-lantio). Jos harjoitustilassa on peili, se auttaa hahmottamaan oman kehon ulottuvuuksia ja asentoja, koska usein meillä on tekemisestämme erilainen mielikuva, kuin miltä se todellisuudessa näyttää. Peilistä on helppoa havaita onko asennot oikein ja polvikulma riittävän syvä. Kun uudet liikemallit harjoitellaan lihasmuistiin, myös tekeminen jäällä kehittyy automaattisesti.

Mitä monipuolisempaa oheisharjoittelua pystyy tekemään, sen parempi. Monipuolisuus liikunnassa antaa hyvät valmiudet taitojen omaksumiseen ja kehon vaivattomaan käyttöön. Kun liikkuu eri tavoin, oppii myös tuntemaan kroppansa hyvin ja se edesauttaa kaikessa hyvinvoinnissa. Siksi kehonhuolto, erilaiset tasapainoa ja koordinaatiota vaativat lajit ovat hyviä jäälajiharrastajille. Toki mitä enemmän oma laji vaatii harjoitteluaikaa, sitä vähemmälle on jätettävä muu tekeminen. Silti omaa liikkuvuuttaan, kehon lihastasapainoa ja monipuolista koordinaatiokykyä kannattaa pitää aktiivisesti yllä.

Liikkuessamme ja urheillessamme laitamme kehomme koetukselle kasvattaessamme sen suorituskykyä. Keho on väline, jota ilman urheilua ja liikuntaa on mahdotonta tehdä. Kun keho lakkaa toimimasta, se usein vaikuttaa myös meidän mieleemme, koska ihminen on psykofyysinen kokonaisuus. Jotta pysymme terveinä, pysytyvinä ja jaksavina tehdäksemme sitä mistä nautimme, on tärkeää pitää kehosta ja palautumisesta huolta.

Urheilijalla kehon toimivuus vaikuttaa suoraan siihen, miten mielekkäältä ja onnistuneelta treenit tuntuvat. Jos jokaisesta harjoituksesta halutaan saada irti paras mahdollinen, on silloin kehon oltava valmis vastaanottamaan harjoitusta ja rasitusta. Palauttavan kehonhuollon tulisikin kuulua liikkumisen ja urheilun rutiineihin siinä missä itse liikuntasuorituskin. Omaa kehoaan on hyvä oppia kuuntelemaan, jolloin tietää mitä se kaipaa ja osaa pitää siitä parhaalla mahdollisella tavalla huolta. 

Urheilijoilla usein venyttely kuuluu alkulämmittelyrutiinien ohessa harjoitteluun, ja siihen olisikin hyvä paneutua, ei pelkästää liikkuvuuden, vaan koko kehon hyvinvoinnin näkökulmasta. Ennen suoritusta lihakset lämmitellään lyhyillä dynaamisilla venytyksillä ja harjoituksen jälkeen staattisilla hieman pidemmillä venytyksillä. Staattinen venyttely palauttaa “pumpatun” lihaksen normaaliin lepopituuteen, ja sitä kautta pitää myös nivelten liikkuvuutta yllä. Lisäksi venyttely aktivoi lihasten aineenvaihduntaa ja palautumista rasituksesta.

Liikkuvuus onkin yksi motivaatiotekijä urheilussa ja liikkumisessa. Liikuntaa on mukavampi suorittaa, kun kehoa voi käyttää ilman, että tuntuu kiristävää tunnetta tai kipua lihaksissa ja nivelissä. Liikkuvuutta edistävään venyttelyyn voi liittää myös mielen rentouttamista laittamalla taustamusiikkia, himmentämällä valoja ja keskittymällä hengittämään syvään samalla, kun antaa kehon venyä. Myös jooga toimii erinomaisena kehonhuoltoharjoitteluna. Esimerkiksi Yin - tai parasympaattista hermostoa aktivoivaa restoratiivista joogaa voi käyttää urheilijan ja aktiiviliikkujan kehonhuoltona.

Muita kehonhuollon keinoja on lihasten ja faskiakalvojen hierominen hierontarullilla tai -palloilla. Lempeä hieronta aktivoi lihasten verenkiertoa ja poistaa näin kuonaa lihaksista, jolloin lihakset eivät jää raskaan ja kipeän tuntuisiksi. Jalkapohjat puolestaan ovat usein vähälle huomiolle jäävä alue, vaikka sieltä käsin voi hoitaa koko kehoa. Jalkapohjia hieromalla voi helpottaa lihaskireyttä sekä kiputiloja. Vyöhyketerapiahan hoitaa kehoa juuri jalkapohjien kautta. Itse voimme edistää hyvinvointiamme hieromalla jalkapohjia säännöllisesti esimerkiksi pehmeän pallon päällä astelemalla. Jäälajeja harrastavien olisi muutenkin tärkeää hieroa auki luistimessa puristuksessa olleet jalkaterät aina harjoitusten jälkeen, jotta jalkapöytä ja varpaat palautuvat luonnolliseen asentoonsa, eikä vaivaisenluita pääse syntymään. Olemme ottaneet jäälajiharrastajien oheisharjoitteluun mukaan Footbicin juuri tästä syystä. Footbic on paitsi hyvä tasapainon ja kehonhallinnan harjoitusmuoto, myös jalkojen hyvinvointia edistävä palautuskeino.


Kehon ja mielen palautumiseen ja rentoutumiseen auttaa myös rauhallinen kävely luonnossa ilman häiriötekijöitä. Mieltä voi rauhoittaa rentoutusharjoituksilla ja meditoinnilla. Mielikuvaharjoittelulla voi parantaa taidon oppimista samalla kun keho saa levätä. Kehonhuollon, rentoutumisen ja palutumiseen ansioista myös unen laatu paranee, ja sehän on meille kaikille tärkein jaksamisen ja oppimisen työväline. Nukkuessa sisäistämme oppimaamme ja usein uudet taidot aktivoituvatkin hyvin nukutun yön jälkeen. Aivomme ja hermostomme nimittäin vahvistavat  päivän aikana harjoiteltuja asioita ja uusia liikemalleja. 

Jotta urheilun tuoma kuluminen ja vammat pysyisivät minimissä, palautumiseen, sekä kehon- ja mielen huoltamiseen kannattaa panostaa. Elämme samassa kehossa koko elämämme, ja tarvitsemme toimivaa tervettä kehoa myös ikääntyessämme. Väistämättömään vanhenemiseen kannattaa varautua jo nuorena pitämällä itsestään ja kehostaan hyvää huolta.

Mikä on "riittävä" perusluistelutaso?

Ajatellaanpa hetki polkupyörällä ajoa. Se on motoriikkaa ja tasapainoa vaativa taito, joka tapahtuu ihmiselle ei-luontaisella välineellä. Se ei siis kuulu ihmisen luonnolliseen motoriseen kehitykseen kuten kävely. Suurin osa meistä oppii avustettuna pysymään pyörän selässä ja lisäharjoittelulla opimme saamaan pyörän liikkeelle, pitämään sen liikkeessä, ohjaamaan sitä ja pysähtymään. Kun pyöräily tulee tekemisen myötä tutuksi, opimme ajamaan pyörällä vaihtelevaa vauhtia erilaisilla pinnoilla ja tekemään erilaisia väistöliikkeitä ja kääntymisiä. Oppiminen tapahtuu siis kokemuksen kautta. 

Mutta entäpä jos haluat olla parempi pyöräilijä kuin naapurissa asuva kaveri? Haluat olla nopeampi ja ketterämpi, jotta voit oikaista metsien ja peltojen läpi, tai kiitää tasaista asvalttitietä tuulen nopeudella ollaksesi kotiovella ensin? Siinä tapauksessa asialle kannattaa tehdä jotain enemmän. On harjoiteltava tietoisemmin ja perehdyttävä pyöräilyyn tarkemmin jotta voi harjoitella oikeita asioita. On hyvä tutkia pyöräilyyn vaadittavia ominaisuuksia ja fysiikan lakeja. On myös hyvä selvittää millaisella välineellä näihin asioihin saadaan etua. Lisäksi on mietittävä miten omaa fysiikkaa voi kehittää pyöräilylle optimaaliseksi. Mitä lihaksia tarvitset eniten, millaisessa asennossa pyöräily on ergonomista, tehokasta ja aerodynaamista? Enää ei välttämättä riitäkään, että poljemme mummomankelia korttelia ympäri joka päivä tullaksemme hyviksi pyöräilijöiksi.  

Jos laitetaan Matti Meikäläinen samalle viivalle kilpapyöräilijän kanssa (kumpikinhan osaa ajaa polkupyörää) ei varmasti kukaan ihmettele, miksi maalissa on ensimmäisenä asiaan perehtynyt ja nimenomaista taitoa tehokkaasti harjoitellut kilpapyöräilijä. Tuskin auttaa, vaikka Matille olisi annettu ajettavaksi tismalleen sama pyörä kuin kilpailijalla. Tai jos laitetaan Matti lähtöviivalle BMX -pyöräilijän kanssa. Sen lisäksi, että BMX -pyöräilijä suurella todennäköisyydellä on maalissa ensin, hän on myös päässyt sinne ketterämmin muutamaa tasapainoa ja tekniikkaa vaativaa temppua ja hyppyä rikkaampana kuin Matti. 

Joten kysymys kuuluu, miten luistelutaito eroaa jäälajiharrastajien luistelutaidosta ja kuinka tärkeää se on? 

Uskallamme väittää, että kaikkia jäälajeja yhdistää sama periaate: hyvä perusluistelutaito lajitaitojen pohjalla on kaiken A ja O. Jäälajit ovat urheilua, joka tapahtuu ihmiselle ei-luontaisessa ympäristössä ei-luontaisella välineellä. Jos verrataan vaikka jalkapalloon, jossa peliä suoritetaan nurmikentällä nappulakengillä, lähtökohta on hyvin eri. Tämän vuoksi pohjataitojen harjoittelu on tärkeää aloittaa siitä miten välineellä, eli luistimella, toimitaan ja miten sitä käytetään lajin vaatimassa ympäristössä. Kukaan meistä ei synny luistimet jalassa eikä opi ensiaskeleitaan luistimet jalassa liukkaalla pinnalla. Kun tasapaino pitää saada pysymään muutaman millin ohuisella terällä, on taitoa harjoiteltava erikseen. Ja kun sitten halutaan saada aikaan liikettä, normaalit kävelyyn ja juoksuun liittyvät liikemallit eivät suoraan pädekään. Kyse on siis jälleen asiasta, jonka vaatimat motoriset liikkeet on erikseen harjoiteltava.

ICEry:n valmennukset keskittyvät vahvasti perusluistelun ympärille. Kaikkien lajien pohjalla on sama periaate ja samat fysiikan lait luistimen ja terän mallista riippumatta. Näihin periaatteisiin kuuluu muun muassa miten otetaan ja säilytetään tasapaino, miten terä liukuu, kiihtyy, pysähtyy. Millä kehon osilla tuotetaan ja säädellään vauhtia ja ohjataan suuntaa. Miten luistellaan kaarella ja miten eteen- ja taaksepäin eteneminen tapahtuu. Näistä syntyy periaatteet, joilla luistelusta saadaan tehokasta, ketterää, hallittua ja vauhdiltaan vaihtelevaa. Kun perusluistelupohja on vahva ja oikeat teränkäytön ja kehonhallinnan liikemallit ovat automatisoituneet, lajitaitojen jalostaminen on huomattavasti helpompaa ja tehokkaampaa.

Jotta luistelutaito pääsee kehittymään oikein, perusluisteluasioihin pitäisi kiinnittää huomiota jo hyvin varhaisessa vaiheessa ja säännöllisesti. Mitä nuorempana luistelutekniikan harjoitteluun panostetaan, sitä helpompaa on omassa lajissaan edetä. Jos oikaistaan asioissa, ne tulevat väistämättä eteen myöhemmin, ja silloin on vaikeampaa ja aikaa vievempää opetella pois opituista virhetekniikoista ja ohjelmoida aivojen ja lihasten välillä kulkevat synapsit uudelleen.

Jääkiekkoilijoiden kanssa keskitymme parantamaan nimenomaan pelaajien perusluistelutaitoa, eli sitä miten he kentällä liikkuvat ja miten luistinta käyttävät. Kun perusasiat ovat kunnossa, hyötyy pelaaja huomattavasti enemmän lajin omien luistelutekniikkavalmennusten annista. Kun tavoitteena on olla sekä nopea ja ketterä, että hyvä pelillisissä taidoissa, on selvää, että kahdenlaisia taitoja on hankala oppia yhtä aikaa, jos kunnon pohjaa kumpaankaan taitoon ennestään ei ole. Kun luistelutaito kuuluu jo lapsesta asti päivittäiseen harjoitteluun, jää pelitaitojen harjoitteluun enemmän kapasiteettia, kun taso lajissa iän myötä kovenee. Hyvän perusluistelun pitäisi olla niin automatisoitunutta, että keskittyessä pelitilanteisiin pelaaja pystyy miettimättä reagoimaan tilanteissa myös parhaalla mahdollisella luistelullisella tavalla. Samalla tavalla kuin jalkapalloilijakin pystyy kuljettamaan palloa miettimättä miten juostaan. Meidän luisteluvalmennuksemme eivät siis kilpaile lajien omien tekniikoiden kanssa, vaan tukee niitä ja rakentaa lajitekniikalle vankempaa pohjaa. 

Perusluistelu kuuluu jäälajeihin siis yhtä tiiviisti, kuin rengas polkupyörään. Ilman rengasta pyörällä on hankala kulkea, samoin kuin luistelutaidoltaan heikko jäälajiharrastaja ei pääse eteenpäin pelkän lajitekniikan voimalla. Riittävän luistelutekniikan tasoksi voisi siis sanoa sen, että lajitaitojen hallinta ei kariudu luistelutaidollisiin puutteisiin. Siksi perusluistelutaidolla on väliä.